Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi on ruotsalaisen Jonas Jonasson 2009 ilmestynyt romaani. Kirja sai huikean suosion sekä kotimaassaan että ulkomailla ja se kipusikin vuonna 2010 Ruotsin myydyimmäksi kirjaksi.
Humoristisessa teoksessa päähenkilö Allan Karlsson kyllästyy tylsään meininkiin ja päättää 100-vuotis syntymäpäivänään kiivetä ulos vanhainkodin ikkunasta. "Kun elämä menee jatkoajalle, on helppoa ottaa pieniä vapauksia", Allan miettii ja niin alkaa seikkailu, joka vie lukijan Ruotsin maaseudulta Venäjän, Pohjois-Korean ja Indonesian läpi aina Amerikkaan ja sieltä takaisin Ruotsiin. Seikkailun ohessa Allan kasvaa lapsesta aikuiseksi noudattaen äitinsä viimeisiä sanoja: ”Se mikä on niin on ja se mitä tapahtuu tapahtuu.” Allan välttelee politiikkaa ja ei muodosta poliittisia mielipiteitä mistään, sillä niistä on vain päänvaivaa. Allanin intohimo on räjäyttäminen ja juuri sen vuoksi hän pääsee elämänsä aikana tapaamaan valtiopäämiehiä, diktaattoreja ja muuttaahan hän historiaakin jonkin verran. Vahingossa pelastettu elämä, aiheutettu sydänkohtaus ja tuhottu vankileiri ovat vain muutamia Allanin aikaansaannoksia.
Kun kirja kertaa Allanin menneisyyden niin onneksi nykyisyydessäkin tapahtuu. Allan saa ikkunasta karkaamisen jälkeen haltuunsa jokseenkin vahingossa laukun, jonka omistaja ei olekaan kuka tahansa vaan pahamaineinen rikollisjärjestö Never Again. Matkalaukun sisältö on järjestön pomolle hemmetin tärkeä. Näin alkaa takaa-ajo, jossa Allania etsii vanhainkodin henkilökunnan ja poliisin lisäksi gangsteri, joka haluaa saada omaisuutensa takaisin. Poliisin miettiessä mitä ihmettä on tapahtunut ja voisiko olla niin, että ruumiskoira luulee satavuotiaan hajua ruumiin hajuksi, Allan saa uusia tuttavuuksia, joiden kanssa Allan viihtyy niin hyvin että päättää viettää viimeiset ylityötuntinsa tässä huikeassa seurassa.
Kun samojen kansien välistä löytyy satavuotiaan lisäksi mm. muutama ruumis, Stalin, Albert Einsteinin salattu velipuoli, Harry S. Truman, venäläinen vankileiri, norsu, Indonesialainen naispoliitikko joka ei osaa tarjoilla, pitkätukkainen kioskinpitäjä ja hänen kuollut setänsä, venäläinen ydinfyysikko ja CIA voit varmaan kuvitella millainen riemastuttava sekasotku tästä saadaan aikaiseksi. Sekaan hyppysellinen Jonassonin loistavaa kerrontaa niin saadaan kasaan äärettömän huikea teos.
--
Kiti tuossa edellä kävikin kirjaa hyvin läpi ja mielestäni elokuva myötäili yllä kuvattua kirjaa aika napakasti, Kitillä lienee tästä omat mielipiteensä :)
Elokuva on riemastuttava poikkeus puuduttavasta Jenkkileffapuurosta. Tämä elokuva on hyvin pelkistetty, rehellinen ja suora. Efekteillä ei tässä leffassa retostella, muutamaa räjähdystä lukuunottamatta. Näyttelijät ovat itselle tuntemattomia suuruuksia, mutta hyvin tuntuvat hoitavan hommansa. Elokuvassa ei mikään töki sen pahemmin silmään, tapahtumia käydään läpi melko nopeassa tahdissa ja elokuvasta tulee jotenkin mieleen Forrest Gump. Allan on samantyyppinen hyväntahtoinen tahaton hölmö joka nyt vaan sattuu joutumaan mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin.
Elokuva ei saanut allekirjoittanutta nauramaan kippurassa mutta pidin silti leffasta jollain omituisella tavalla :) Ehkä se oli se selkeys, konstailemattomuus ja jonkinasteinen kotikutoisuus joka vetosi.
Kommentit
Lähetä kommentti