Kävinpä katsomassa Gravity-elokuvan ja vieläpä 3D versiona. Nyt monet varmasti nyrpistävät nenäänsä sanoen "pyh, 3D leffoissa on ihan turhaa paskaa!". Niinhän se valitettavasti monessa leffassa onkin mutta onneksi on myös näitä poikkeuksia.
Olen aina kuulunut niihin jotka pitävät 3D elokuvista. Omasta mielestäni se on ollut mukava uudistus elokuvissa ja parhaimmillaan toimii hienosti. Liian usein tosin tulee vastaan elokuvia joissa 3D efekti hyppii silmille ja tuntuu että koko elokuvan tarkoitus on näyttää miten "hienoja" juttuja 3D:llä ollaan saatu aikaiseksi.
Gravity poikkeaa tästä joukosta rajusti. Ihan alkuun olin jopa epävarma että toimiko 3D-lasit. 3D efekti elokuvassa ei puskenut mitenkään silmille mutta kun lasit otti silmiltä huomasi valtavan eron. Gravityssä 3D efektiä käytetään tehokeinona, ei prassailuun. 3D tukee tarinaa ja tempaa mukaansa. On upeaa katsella kun avaruusalus ja ihmiset leijailevat valkokankaalla keskellä ei-mitään, sitähän se avaruus onkin.
Itse elokuva oli n. 1h 30min kestollaan itselleni juuri sopiva. Tarina itsessään piti kyllä otteessaan alusta loppuun. Ehkä edellä mainitun toimivan 3D:n vuoksi huomasin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa keskittyväni elokuvaan 110%:sti ja tempautuvani tapahtumiin mukaan tavalla jota en muista hetkeen kokeneeni. Jotenkin hahmot ja tapahtumat kankaalla tuntuivat aiempaa todellisimmilta.
En ole koskaan ollut mikään Sandra Bullock -fani mutta tässä ensimmäistä kertaa Sandra oli vakavasti otettava eikä mikään näyttelemisessä häirinnyt. Elokuvan fysiikka ja tapahtumat olivat pääasiassa uskottavia, joskin tottakai dramatisoituja ja "huh, läheltä piti" -tilanteita riitti.
Suosittelen siis lämpimästi elokuvaa sekä tarinan että visuaalisen ilmeen ja erittäin toimivan 3D:n vuoksi.
Kommentit
Lähetä kommentti